Korvike

Ryhmyissä ja muissa sota-ajan jutelmissa juodaan usein korviketta. Kun kahvia ei riittänyt tai se oli tosi kallista. Aluksi korvikkeeseen vielä laitettiin kahvia mutta kun sitä ei enää saanut yhtään niin tehtiin pelkkää korviketta. Korviketta tehtiin sikurin ja voikukan juurista (sikuri ja voikukka ovat sukulaisia), paahdetusta viljasta, herneistä ym. ym. nam nam. Korvikkeet eivät sisältäneet kofeiinia.

Tein juuri voikukkakorviketta yhden satsin. Kaivoin voikukanjuuria, maasta, ne olivat surkean pieniä, pitää tehdä syssymmällä lisää jos löytyisi isompia juuria. Sitten pesin juuret paloittelin pavun kokoisiksi paloiksi, ja laitoin semmoiseen kakkuvuokaan tasaisen yksikerroksisen kerroksen niitä paloja, se on kai tärkeää että ne ovat sopivassa astiasas että niitä on juuri se yksi kerros. No sitten laitoin sen 225 asteiseen uuniin, siinä meni joku ehkä noin 20 min aikaa kun ne alkoivat savuta ja näyttivät sopivilta. Osa oli kuitenkin palanut kun minulla oli niin pieniä juuria, ettei niistä saanut oikein tasakokoisia. Sen perästä jauhoin ne lihamyllystä läpi, siitä tuli aika hienoa jauhoa että en tiedä jos olisi parempi vaikka murskata ne perunanuijalla tai jotain. Olisikohan ollut Täällä pohjantähden allanissa kun ne laittoivat papuja johonkin pöydälle leikkuulaudalle tms. Sitten kai joku liina päälle ja lasipullolla rullaillaan päältä. En kyllä ole varma oliko se TPAssa, mutta ihan sama kannattaa lukea.

Noh sitten koitti totuuden hetki elikkäs laitoin purut kahvinkeittimeen, kun en jaksanut keittää pannukahvia koska se jauho oli niin jauhoa, ja käsittääkseni pannukahvi on karkeampaa kuin suodatin. No kuitenkin tein tälläkertaa suodatinkorviketta, pitää kyllä sitten myöhemmin tehdä pannukorviketta ihan aitouden vuoksi. Tai tehdä pihalle nuotio ja keittää pakissa.

No sitten koitti oikea ratkaisun hetki. Korvike oli tippunut, ja kaadoin sitä kuppiini. Korvike oli tummempaa kuin tämmöinen suomalainen vaaleapaahtoinen kahvi mutta juodaanhan sitä tummapaahtoista. Tämä kyllä oli tummaa varmaan sen takia kun ne pienemmät kappaleet olivat ihan kärynneet mustiksi, enkä niitä jaksanut silloin poistaa. Haju ei hirveästi ollut samanlainen kuin kahvissa ehkä vähän. Maku taasen: Siinä oli semmoinen kärynnyt maku, mutta kyllä siellä oli kahvinkin makua, ei tämä ainakaan pahaa ole. Jää kitkerä maku suuhun mutta niinhän kahvistakin eikä se ole paha maku. Kun sitten heitin suodatinpussin kompostiin, niin siellä oli semmoisia vaaleita läiskiä kun taasen jotkut palat eivät ehtineet paahtua kun olivat niin isoja.

Olin ihan tyytyväinen tähän kokeiluuni, ja aion kokeilla toistekin tosiaan sitten kun juuret ovat isompia. Sikuria ei harmi kyllä löydy meiltä, mutta maitohorsmastakin olen kuullut korvikejuttuja, ja niitä ehkä löytyy. Kannattaa kokeilla joskus tehdä korviketta. On sekin elämys.

Tätä täytyy minun kyllä aivan ehdd'tomasti kokeilla! Kuulostaa todella herkulliselta, ja tunnelmaakin tuntuu löytyvän kuin linja-autosta konsanaan. Varmasti korvikkeen teko on myös todella edullista nykypäivänä huippukalliin kahvin asemasta, ja jos sitä alkaisi tekemään ihan vakituisesti niin varmaan siihen tottuisi niin, ettei kahvia enää kaipaisikaan. Onhan tuo nyt jo huippuekoloogistakin, kun ei tarvitse shippailla mitään kahvipapuja tuhansien kilometrien takaa.

Äh tässä nyt kävi ehkä taas niin tyhmästi, mitä minullekin joskus sattuu. Nimittäin niin, että aluksi ollaan liian aikaisessa, sitten annetaan ajan vähän kulua, ja sitten huomataankin että ollaan jo myöhässä. Eipä kai siellä enää niin voikukanjuuria ole. No ihan sama. Mutta kyllä ajatuksenani oli vielä käväistä katsomassa jos vielä yhdet korvikkeet vaikka löytyisi, voisi sitten tarjota sitä ystäville ja kyläni miehille.

Naisethan ei tunnetusti korviketta voi juoda, vai kuinka? Itseltäni meni tältä vuodelta korvikkeet kokonaan ohi, en kyllä missään vaiheessa edes ollut aikeissa tehdä semmoista, vaikka olin kuitenkin tai ainakin olisi pitänyt, mutta voikukkien kukinta-aika on niin harmillisen lyhyt. No tosiaan, kyllähän noita paahdettuja viljoja ja herneitä saa vähän helpommin, mutta kyllä vain voikukkakorvike olisi vasta jotakin. Ehkä sitten ensi keväänä...

Niin no kyllähän ne naisetkin sitä voi, mutta se tulee vähän eri kohdassa joten piti valita miesten ja naisten välillä kun en viitsinyt kuitenkaan ihan sotkea sitaattia. Niin kyllähän sitä tosiaan voisi herneitä paahdella tai jotain, mutta tosiaan nythän on jo pakkasia, niin ei kai niitä voikukkia niin enää ole. Tosiaan ehkä ensi vuoteen. Pitänee käydä vielä huomenna katsomassa jos muistan.

Voikukka-aika kyllä jo loppui siinä kesäkuun puolivälin jälkeen niin, että tuskin niitä nytkään on. Vai tekevätkö ne jonkun suuren paluun ilmojen taas viiletessä tai jotain? Täytyy kyllä myöntää, ettei voikukkatietouteni ehkä ole ihan sieltä tietouksien suurelta huipulta.

Niin, ja sen huomaa. Tytötkin sen huomaa... Mutta kun ei ne kukat vaan ne juuret. Kun vaikka kukka lopettaisikin elämisensä, niin ei se juuri sieltä minnekään katoa, eikä edes mätänekään kai ihan vähään aikaan, ja kyllähän ne lehdetkin vielä "kukoistaa" kukan lakastumisen jälkeen. No nyt on kyllä jo turhan myöhäistä, mutta uskaltaisin sanoa, että kyllä ne juuret olisivat isoimmillaan jossain syksyllä syyskuussa tai jotain. Mutta voi se olla voikukankin kohdalla mitä se on valkosipulinkin kohdalla, että se juuri siellä säilyy ihan hyvänä talven yli, joten on hyvää syksylläkin. Mene ja tiedä, olen liian saamaton kokeilemaan enää.