"Jees, James Pound!" sanoi herra Ryhmy

Tulipas luettua tämäkin. Viimeinen Ryhmy, ei sentään kai viimeinen Pullan kirjoittama kirja. Onhan niitä kai tämänkin jälkeen tullut. Olenkin lukenut AJP kirjoja tässä viikon sisällä kolme. Tämäkin oli niinkuin monet AJPn kirjat, sijoittuneena Pariisiin. Mutta Ryhmyistä tämä on kai ainoa, ainakin mitä minä olen lukenut. En tosiaan tiedä Plitisimpasta, ja Romuluusta ei Remuluusta. Noissa Ranskaseikkailuiss, on kyllä aina joku semmoinen joko että Suomi on kehityksestä jäljess', tai että ranskalaiset ovat paljon sivistyneempiä, tai elegantimpia, tai muuten parempia -teema.

Tämä nyt ei ollut mikään paras ryhmyistä. Etenkin alussa tuntui että onkohan tämä nyt niin hyvä. Mutta alun jälkeen sitten alkoi hommat rullaamaan ja kirja paranemaan. Sitten lopuks' tuntui että kyllä tämä oli ihan hyvä sittenkin. Eihän nyt näille voi odottaakaan mitään käänteentekeviä mahtavuuksia näistä ryhmyistä kun perustaso on niin korkealla, niin että mitään mahtavasti sitä ylittävää nyt on vaikea tehdä.

Näistä kirjoista oppii kyllä aina kaikkea hyvää kieltä. Nyt tästä en muista niin mitään ryhmymäisiä voimasanoja, paitsi että näissä Smirnossa, ja Poundissa, molemmissa on tullut ihan uusi sanonta jota käytetäänkin sitten aika paljon nimittäin: "Haist' pee!"
Se nyt ei tuo niin paljon väriä puheeseen mutta mikäs siinä. Muutenkin etenkin Jameessa käytettiin muistaaksein' paljon heitt'merkkej'. Se on kyllä hyv' asia koska pidän ko. merkeistä.

Mutta sitten taas jos puuttuu manauksia, niin sitten taas oppii kyllä synonyymeja erilaisille sanoille. Etenkin puhumiselle. Tässä oli nyt ainakin ponimoida. Pomiloida oli tuttu ent. Ryhmyistä mutta ponimoida. Sitten Smirnossa oli jubileerata. En nyt harmikseni muista muita. Samaten kyllä oppii kaikenmoisia sanontoja, ja sananlaskuja. Muistini ei ole kyllä oikein pystynyt varastoimaan montakaan, mutta ajatus on tärkein.

Sitten kyllä yksi asia herätti mielenkiintoni. Sillä onhan nyt yleisesti tiedossa se semmoinen juttu, että kaikki ruotsalaiset, tai ainakin miehet, ovat homoja. Ken siihen uskoo ei kuulu nyt tähän. Mutta tässä kirjassa oli joku kohta, en nyt jaksa sitä etsiä, oli semmoinen että: Siinä puhuttiin jostain tosi epätodennäköisestä asiasta, sitten Ryhmy tai joku muu sanoi siihen jotain että: "Se nyt olisi yhtä todennäköistä kuin että ruotsalaismies makaisi naisen kanssa", tai jotain. Kuitenkin sain sen kuvan että tämä sama väite olisi ollut silloinkin voimassa. 1967. En ollutkaan ajatellut ett' se olisi niin vanhaa perua. Tai sitten ymmärsin kaiken väärin.

Pitää tässä vielä nyt kun tuli mieleen ja unohdin sen tuosta viestistä, että olen täysin samaa mieltä Romppaisen kanssa Suomen kansalliskukasta. Tuolloin sitä ei kai vielä ollut, että Romppainen vain sitä ehdotti. Se olisi se Romppaisen ehdotus niin parempi kuin joku tylsä kielo, Romppaisen kukka on hyödyllinenkin. Nyt tässä annoin tämmöistä lisäpontta Jees James Poundin lukemisen aloittamiseen.

Ah, no kun nyt harmaajättikin moitti passiivisuudesta, niin voinkin sitten vähän viestitellä, nimittäin kun tuli tässä viestiteltävää muutenkin, niin voin tässä samalla pelastaa harmiin päivän. Nimittäin en ollut taas uskoa onneani, kun näin kirpputorilla tämän kirjan. Muutenkin se oli tosi hyvä kirppis, josta löysin kaikkea muutakin hienoa, mutta ei puututa nyt niihin. Maksoi vaivaiset 50cent. Pilkkahinta. Omistan jo RRjärkäleen tämän, ja Pukeehan kunnia luutnanttianin. Siis 13AJPkirjaa näin periaatteessa. Yht 3,50€ tai 4€. Ihanaa.