Ei markiisi syö perunoita:historiallinen jutelma

En ole vielä valitettavasti lukenut tätä kirjaa. Olen kyllä varma, että aioin lukea sen joskus. Tällä on vain niin houkutteleva nimi, että ajattelin sen ehkä herättävän keskustelua, ja muutenkin minulla on syyni olettaa, että täällä on joku joka on ko kirjan lukenut. Toivottavasti on. Onkohan Armas muuten kovakin Ranska fani, sillä hänen muut kirjansa sjoittuvat aika usein Ranskaan.

Himoitsin tätä kirjaa kirjastossa tuossa viikonloppuna, siinä oli ihan mahtavan kiinnostava takakansi. Taisi olla juuri se jossa oli Ranskan paras miekkailija, paras ratsastaja tosi vaatimaton yms.
En kuitenkaan lainannut kun on niin paljon lukemista nyt mutta kesällä sitten ehkä.

Kirjastossa oli siinä samassa syssyssä kaksi muuta Armaan kirjaa. Kaikki sijoittuivat historialliseen Pariisiin(, tai ainakin Ranskaan jos nyt ei Pariisiin). Jännää oli että eräässä toisessakin oli Ranskan paras miekkailija, tai sitten se oli Pariisin paras.

No niin tulipas luettua tämäkin mestariteos. Eihän siinä kauaa mennyt kun on aika samanpituinen kuin nuo Romppaisetkin, 168 sivua. Eikös Mörökölleiss'ä ollut noin 100 sivua. Mutta tuossa on isommat kirjaimet yms. Kirja tosiaan kertoi ranskan parhaasta miekkailijasta jonka nimeä on mahdoton muistaa hirveesti konsonantteja ja heittomerkkejä. l'Epaule-Droite. En olisi muistanut tuota nimeä millään paitsi yhden jutun siitä mutta se olisi aikamoinen juonipaljastus.

Kirjassa oli samanlainen henki kuin R&Rssä joka oli hieman odotettavissakin ja hyvä asia. Päähenkilö on ehkä vähän ryhmymäinen mutta kuitenkin erilainen. Sitten siinä on sivupäähenkilö joka on vähän kuin Romppainen kuitenkin vain vähän. Kirjassa oli myös vanhoja kunnon Pulla sanoja kuten: Kummailu, kierä yms.

Nautin kirjan lukemisesta erittäin paljon ja aion kyll'ä lukea myös muita Armaan kirjoja.

Tulipas viimein luettua tämä Markiisi, ja vielä oikein äidinkielen työnä. Koskaan opiskelu ei ole ollut näin hauskaa. Tämä oli totiesesti riemastuttava historiallinen jutelma. Juoni oli armasmaisen suorapuheinen ja seikkailullinen, ja turhien tunnekuohujen tai maiseman kuvailujen sijaan keskityttiin itse asiaan. Kyllä Armas osa kirjoittamisen jalon taidon. Tässäkin romaanissa on loistavaa taattua suomen kielen hulvatonta käyttöä, tosin jotenkin tuntui, ettei markiisi puhu ehkä ihan niin rieamstuttavasti kuin Ryhmy ja Romppainen. Ehkä syy on se, että markiisihan puhuu ranskaa ja puhe tietysti jouduttu kääntämään, vaikkei siihen joka kohdassa ole kyettykään. Kyllä ranskan kielen taidosta olisi näitä Armaan Ranskakirjoja lukiessa oma hyötynsä. ´Luovat mukavaa autenttisuutta nuo kielikylvyt.